Romanian reissu
Markku Siirilälle ja Reijo Mattilalle
26 maaliskuuta Herran Wuonna 1993
Lastaus Muuramessa aamusta…. Lähdettiin Vesan kanssa kello 4. Muuramessa kello 7. Siirilän auto Ullavalta oli lastaamassa. Siinä oli lyhyt norjankärry, kokosivun aukeavat umpikaapit. Siihen tuli pienempää kamaa, koska sen voi tarvittaessa sinetöidä…. Kahdeksan maissa tuli Mattilan Reijo Nivalasta. Hänellä oli samanlainen avonainen kärry kuin meillä. Vähän pitempi vain. Aluksi näytti, että me päästään lähtemään ennen puoltapäivää, mutta neljän maissa näytti, että ei tänäpäivänä.
Kyminlinnan motellissa Markku Siirilä tuli Helsingistä päin maalupien ja papereiden kanssa. Pölkki ja Siirilän Janne jäivät yöksi motelliin. Mattila ja me Vesan kanssa oltiin niin köyhän näkösiä, että portsari ei päästänyt meitä sisälle. Mikä oli meille aivan oikein.
Siirilän Markku lähti jatkamaan meidän kanssa.
Ensimmäisen kerran me eksyttiin Haminassa Hillan sataman risteyksen Kesoililla. Hyvin tuntuu pyyhkivän. Vaalimaan tulli kiinni kello 24.
Nukutaan.
27.3.-93
Vaalimaasta (Suomesta) lähdetään kello 8.00. Ei mitään normaalia kummempia vaikeuksia tullissa. Ihmeellistä!! Matkamittarin lukema lähtiessä
235 000. Viipurissa tankkaus 420 litraa 420 markkaa.
Pietarissa saatiin nuori mies oppaaksi. Läpi pienin vaurioin. Mitä nyt vähän hermot kului.
Huoltoasemalta tankattiin ruplilla 100 litraa 5500 ruplaa = 50:- fim. Oppaalle 100 fim.
Valot pimeänä perävaunussa. Miliisien akat huonoissa vaatteissa. Ne päättivät maksattaa kaikki minulla ja rokottivat 50 $. TÖRKEÄÄ. Mutta sehän on minulle aivan oikein.
Nukkumaan kello 23.00. Ajettu koko päivä, 422 km. Tie on liukas ja jäinen.
28.3.-93 Sunnuntai
Markulla on kahvinkeitin. Kello 7.00 juodaan kahvit. Käydään metsässä kyykyllä. Matka jatkuu. Ajettu aamusta noin 300 km ja tankataan noin 200 litraa. Tankki tuli täyteen. Maksu demeissä 190 fim
Valkovenäjän raja. Tullille banaani. Vot harasoo.
Kello 22.15 mittarissa on 236023. Tänään on ajettu 601 km. Hyvä.
Nukkumaan.
29.3.-93 Maanantai
Kello on 5.00. On pimeää ja käyn muhevalla valkovenäläisellä pellolla paskalla. Täällä ei oikein puskia löydy. Väkisin tulee mieleen miten monta suomalaista on kadonnut laajaan Venäjän maahan. Mitenkähän minusta sanottas? Katosi harvesterinvientimatkalla Romaniaan jossain Mogilevin tienoilla. Ei, minusta ei tänne jää kuin tämä läjä pellolle.
Siirilän autosta akut tyhjät. Johdoista ja rautalangasta tehtiin kaapelit. Auto käyntiin. Keitetään kahvit. Lähtö kello 6.15.
Ukrainan raja. Kello on 10.15. Valkovenäjän puomilla annoin olutpurkin, Ukrainan puomilla en mitään.
Maisemat on mielenkiintoisia. Haikaranpesiä puhelinpylväitten päissä. Talot kylien kohdalla hökkeliä yhtenäisen lauta-aidan takana. Kanoja, hanhia, kalkkunoita, hevosia, lehmiä. Naiset niin komeita. Meinasin ajaa Mattilan Reijon perään ainakin kahesti ennen kuin sovittiin, että Reijo varoittaa lällärillä aina kun jarruttaa.
Moottoritiellä ennen Kieviä kello on 13.30. Kuorma meinaa levitä. Matkaa enää noin 1400 km. Kaupungin läpiajo vie noin 4 tuntia. Ei naftaa valuutalla. 10 000 ruplalla saadaan Reijolle 60 litraa. Lisäksi armeijan mieheltä 60 litraa. Ajetaan 100 km Zhitomiriin. Maffian miehiltä 300 litraa. Minulle 120 litraa.
Tänään ajettu 570 km. Kello on 22.00. Nukutaan.
30.3.-93 Tiistai
Ylös kello 5.00. Laulan: “Anttila se ampaisee ylös vuoteestaan…”. Markku ei näytä iloiselta, Reijo on neutraalin näköinen. Me vähän vanhemmat miehet ollaankin aina niin tasaisia. Menoksi vain. Vinnitsa. Kaupungin läpiajot hitaita.
Polttoainetta asemalta 200 litraa. 50$ noin 300 fim.
Mäkiset maat. Multa mustaa kuin hiili. Hevosia, kärryjä, uskomaton meininki.
Kello 22.00. Tullissa. Kilometrimittarissa 237064. Hevoset juosta kopsuttaa pimeässä. Heräsin kolinaan. Jotakin oli auton kimpussa. Kysyin lällärillä Reijoa ja Markkua. Kumpikaan ei vastannut. Panin kengät jalkaan ja käänsin yhtäaikaa valot päälle ja auton käyntiin. Vesa aukaisi oven ja sanoi että “me tankataan eikä varasteta”.
Kello on 2.00 yöllä. Rajaportilla on tappelu.
31.3.-93 Keskiviikko
10 $ polttoaineeseen. Dollarit loppuivat, demiä ja markkoja on. Kello 5.00 herätys, paperit katsottiin ja passit vietiin. Odotusta. “Paus”.
Kello 10.00. Ukrainan spediktor. Kolme kertaa maalupa 50 demiä = 180 fim.
Venäjänkielinen passitus kirjoitusmaksu 60 dem = 220 fim.
Passit saatu takaisin. Kello 12. Sitten 100 metriä, ulos portista, edessä kolmas portti. Lauma ihmisiä odottanut nyyttien kanssa yhtä kauan kuinmekin. Minne???
Kello 15.00 puhelinyhteys Bukarestiin. Tulli toimii. Autot punnitaan ja mitataan. Mattilan auto liian pitkä. “robleemia”. Meidän auto 25 senttimetriä liian pitkä. Ylipitkä kuljetuslupa 780 $ = 4680 fim. Tullitakuuta ei ole maksettu. Huomisiin, so nukkumaan.
Kello 22.00. Ajettu 1 km. Sontimassa. Maareikää ympäröi semettiseinät.
1.4.-93 Torstai
Odotellaan… Odotellessani katselin sikäläistä elämänmuotoa, joka oli seuraavanlaista. Kello 9 alkoi lappaa- enimmäkseen ikääntyneitä akkoja nyytteineen Ukrainan puolelle. Sotilaat saattoivat pienen ryhmän kerrallaan tullin läpi. Kantamukset, joita nämä raahasivat olivat kaupustelutavaroita enimmäkseen läkkiastioita. Illalla he palasivat takaisin hiukan pienempien nyyttien kera.
Edellisyönä oli odottajien kesken käyty tappelu, jossa oli annettu luuviitosta, mutta ennen muuta sananrieskaa.
Autojen pituusmaksut on maksettu. Tavarasta ei ole maksettu tullia, eikä takuumaksua.. Ei lupaa lähteä…. Baarikiin löytyi. Sai syödä keitettyä ruokaa.
Kolmen hengen ateria yhteensä 3600 levaa = 34 mk. Viski lasi 200 levaa = 1,90 mk. Reijo joutui korjaamaan autonsa oven lukon.
Baarissa tuli telkusta Dallas. Pamela oli ihan ihana. Väkeä oli runsaasti katsomassa. Vankkoja miehenpänkkiä, kaikilla karvalakit päässä. Tarjoilijat ja keittäjät istuivat eturivissä. Tarjoilu pelasi vain mainoskatkojen aikana.
Kylmää vettä tulee ulkona hanasta. Siinä kukin pesee naamansa. Hyvää yötä.
2.4.93 Perjantai
Huomenna on viimeinen näyttelypäivä. Tavaroiden pitäisi olla jo perillä. Presidentinkin piti tulla näyttelyyn. Ei kuitenkaan Koiviston.
Kello on 8.00. Pitää mennä “vessaan”.
Kello on 10.45. Karstulan liikenteen linja-auto meni ohi. Kilvessä luki Istanbul – Bukarest.
Kello 11.25 taidettiin lähteä. Kukaan ei ainakaan ammu. 501 km Bukarestiin.
12..40 Sucevan läpi. Kohtalaisen hyvin merkitty tie. Yksi liikennemerkki jäi vähän epäselväksi, hevosen ja yhden tonnin auton kuva, viiva vinoon poikittain. Me ajettiin menemään vain, eikä kukaan pysäyttänyt. Ehkä me vielä lopussa tiedetään.
Tien vieressä restorantti. Pysäköintitilaa on. Syötiin 4 henkeä
kurkkulautanen, pihvi, perunat ja olut: 5400 leitä = 50,- mk.
Bukarestiin 400 km. Tie on aika hyvää. Korkeat komeat puut kahden puolen. Laajat pellot silmän kantamattomiin molemmilla puolin tietä. Ei näkösuojaa että olis kyykylle päässy, siinä autojen takana vain. Myöhemmin huomattiin paikallisten pysäyttävän tien alittavien siltarumpujen kohdalla. Loistava idea! Juokseva vesi ja kaikki.
Suurin sallittu nopeus taajamissa 40 km/h. Taajamien ulkopuolella 50 km/h. Kello on 18.00. Juodaan kahvit. Kiitos Markku – leipää. Ja juustoa- kiitos Reijo. Vielä noin 260 km.
Kello 23.30 19 km Bukarestiin. Parkkipaikka vasemmalla. Siirilä ajoi kulmat yhteen kun ei muistanut lyhentää – ei kun pitentää aisaa.
Auto tuli noutamaan. Noin 5 kilometrin päässä oli aidattu ja vartioitu piha. Autot järjestykseen. Huone ylhäältä. Oli suihku ja vessa. Ei paperia. Onneksi on vielä vähän itsellä. Puhtaat vaatteet ja nukkumaan. Hyvää yötä Hanna ja lapset. Varsinkin lapset.
3-4.-93 Lauvantai
kello 8.00. Ylös. Ulkona on väkeä. Alhaalla on kaarti vastassa. Kättelee ja toivottaa tervetulleeks. Lupaa ruokaa ja kahvia. Puhuu englantia. Tänkjuu. Sitten tulee suomalaisia, Nokkakoneen ja Valmetin miehiä. Yhtä luulin tullimieheksi kun se repi sinetit ja heitteli niillä lintusia, mutta ei se ollutkaan. Täällä on vain sellainen tapa.
Kuormia puretaan. Väkeä on kyllä riittävästi. Tämä on paikallinen maatalousoppilaitos. Lähdetään 3-4 km päähän purkamaan traktoreita vr:n laiturista. Kolme isoa härkää makaa tiellä. Juna tai auto on ajanut niiden päälle. Takaisin tullessa ei ollut kuin yksi jäljellä.
Kello 14.00 on kuormat purettu. Kello 15.00 syödään. Kiitos.
Kello 17.00 lähdetään Suomen lähetystöön Markun viisumin takia. Kuski painelee hullun lailla pitkin katuja ohittaen kaikki vihollisensa. Hänellä on hyvin paljon vihollisia. Auto haisee voimakkaasti bensiinille. Rukoilen Markkua, ettähän ei rääpisi tulitikkuja. Markku ei kuuntele tai kuule. Rukoilen allahia. Hän kuulemma asuu täälläpäin. Se auttaa. Olemme hengissä. Surkeita sivukatuja. Lähetystö löytyy, mutta ei lähettilästä.
Lähdetään hotelli Flooraan, jossa on Nokkakoneen ja Valmetin miehet.
Kello 19.30 hotellin vastaanotossa tilataan kolme puhelua Suomeen. On lauantai ja puhelut tulevat suhteellisen nopeasti. Ensin tulee Reijon puhelu. Menemme vähän kauvemmaksi, jotta Reijo saa kertoa vieläkin rakastavansa häntä hyvin paljon.
Sitten tulee minun puhelu. Kaisu sanoo olevansa hyvin iloinen siitä, että olen hengissä. Minä olen iloinen siitä, että hän on iloinen, että olen hengissä. Sitten tulee Markun puhelu. Markku kuulee, että talo maksaa puhelun. Hän puhuu hyvin pitkään.
Siirilä pääsee luultavasti Ukrainan viisumilla Venäjän halki. Toivottavasti. Istutaan baarissa. Sitten mennään salin puolelle syömään. Siellä on suomalaisilla kapitalisteilla (Nokkakoneella) oma pöytä. Orkesteri soittaa suomalaisille vieraille. Ei täällä tosin muita olekkaan.
Tämä on hyvin hieno ravintola. Tarjoilijat ovat mustissa puvuissa kuin varikset. Kukaan ei heitä minua, Vesaa eikä Reijoa ulos, niin kuin Kyminlinnasta. Ja se on kyllä ihan oikein. Me on saatu muutenkin kärsiä niin paljon. Markullahan on muutenkin hyvät vaatteet. Tarjoilu on mahtavaa. Varikset pitää huolen ettei mitään puutu. Eikä lasi ole koskaan vajaa. Meidät esiteltiin toisillemme oikein virallisesti. Nokkakoneen johtaja Nokkala, Valmetin mies oli Suolahden tehtaalta sekä kolme Nokkakkoneen miestä. Mikäli oikein ymmärsin. Minä ymmärtämätön.
Ritiikkiä esitettiin asioiden hoidosta. Vikaahan meissä kaikissa on, Herra paratkoon. Suurin syy oli kumminkin kun vastaanottaja oli parlamentin jäsen. Maatalousministeri Wiktor Surgulef tai jotain sinne päin. Kun asiat meni hakaan liian korkealla tasolla tuli asiasta arvovaltakysymys, eikä siinä enää auttaneet laupiaat silimätkään. Lahjuksista puhumattakaan.
Paikallinen taksi lähti viemään meitä kortteeriin Mossellaan ja tuntui väliin olevan yhtä hukassa kuin mekin. Meillä ei ollut aavistustakaan missä me oltiin. Ihmeen kautta ja Allahin avulla me päästiin perille. Nukkumaan kello 1.00. Sulje silmäsi.
4.4.-93 Sunnuntai
Aamulla ylös kello 8.00. Autoja tankataan. Yhteensä 1200 litraa, 100$ = 600 fim. Tankit on täys ja 1,5 tynnyriä Reijolla. Tankkauksessa menee kauan ja oppilaitoksen tankeista loppuu polttoaine. Laskin ulkona olevat kuorma-auton renkaat. Sain 1600 kappaletta, mutta niitä on kuulemma vain 1200 kpl. Uusia tuliteriä renkaita 11-12 tuumasia.
Syötiin kello 14.00. Sitten lähdettiin. Kello on 22.00. Ajettu pysähtymättä 400 km. Matkaa rajalle 100 km. Kusettikin kovasti.
Alkumatkan liikennemerkki selvisi. Markku ja Reijo sai sakkoa 1000 leitä eli noin 4 markkaa mieheen. Se on heille oikein, mitäs rikkovat asetuksia.
Kello 24.00. Romanian tulli. Mies tiukkaa Tir Cametta. Esitetään CMR. Tyttö-tulli tuli, löi leimat ja katsoi autot. Ja matkaan. Reijo piti tullin takamusta hyvin miellyttävänä. Taitaa vaikuttaa jo matkaväsymys. Taks Frii kaupasta lihasäilykkeitä 5 purkkia ja tupakkaa. Yksi aski heti sotilaalle ja Ukrainan puolelle.
Jouduttiin hankkia Ukrainan viisumi 15 $ per nenä. Tulli syynäs lähinnä, mitä voisi viedä. Vei lihapurkin, tupakka-askin ja purukumin. Ulos portista kello 4.30. Nukkumaan.
5.4.-93 Maanantai
Kello on 8.00. Polttoainekauppiaat herätti. Tahtoivat 100$ 300 litrasta. Ei tule kauppoja. Kallista. Reijolta oli sotilas yöllä pyssyn kanssa käynyt kysymässä tupakkaa. Reijo oli antanut koko askin ja oli vähällä alkaa itsekkin polttamaan, vaikka on ollut 9 vuotta polttamatta.
Ajettu 400 km, 900 km Bukarestista.
Huoltoasemilla ei ole naftaa. Toiselta olisi saatu 60 litraa, siis 20 litraa per auto. Toisella asemalla naurettiin, kun tarjottiin 20 $ 100 litrasta eikä niilläkään ollut kuin 100 litraa.
Onneksi maa on varkaita ja joppareita täynnä. Parkkipaikalla on auto, josta saa 100 litraa / 20 $. Tältä enkeliltä ostetaan 600 litraa. Samalla tulee toinen enkeli, jolta ostetaan 300 litraa hintaan 15$/100 litraa. Minä rakastan varkaita, hyvää viiniä, huonoja naisia, Kaisua ja Suomea.
Kuinka minä voisin tulla toimeen täällä Ukrainassa, kun maa on täynnä minun näköisiä rumia miehiä karvalakit päässä aivan kesäisessä säässä. Entä Romania? Kaikilla karvainen törmän päässä.
Minä olen kertonut monta kertaa, että kävin siellä ja täällä tarpeillani. Siitä tulee hyvin oleellinen osa matkasta. Vaalimaalta Belgratiin asti ei löydy kunnon hyyssiä WC:stä puhumattakaan. Pömpelit, joissa on kengän kuvat reijän päällä, haisevat ja lattia märkä litkuinen. Kuinka näin iso maa voi olla näin PASKANEN.
Luonto on mustan mullan peittämää silmän kantamattomiin. Puut teiden varsilla isoja ja lintuja täynnä. Tuvat pieniä ja röttelöitä, toiset taas maalattu hyvin koristeellisesti. Yksi asia jäi vaivaamaan meitä.. Kaupunkien sivukujilla kun ajoi hiljaa näki talojen porteilla kukkia ja seppeleitä joiden keskellä oli luultavasti vainajan kuva. Tämä kuva esitti aina nuorta henkilöä. Olisiko, että he haluavat muistaa vainajan nuorena ja kauniina. Minäkin olen rippikuvassa niin lutusen näköinen.
Nukumme Zitomiristä Kieviin päin noin 20 km. Lepää rauhassa jos ei roistot herättele.
6.4.-93 Tiistai
Kello 5.00. Lähdetään yrittämään Kiovan ohitusta. Kadut on aika hiljaiset. Tullessa meni ohitukseen 3-4 tuntia nyt kaupunki ohi kello 7.15. Dneprin yli meni komea silta. Aamusumussa otettu valokuva saattoi epäonnistua.
Kello 11.45, Ukrainan tulli. Maalupa leimataan. Lautaparakissa myy neito kahvia, leipää, olutta. Ei meinannu minulle antaa leipää, vaikka minä kuinka kauniisti pyysin, että “Ruplat sulle kaunis neito, tavarat mulle.” – Sillälailla kauppaa ruukataan käyvän. Viimein se haki kyökistä ison, kovan limpun, jolla olis vaikka miehen tappanut.. 1200 ruplasta ( noin 11:- fim ) se vei vain 100. Vesa tuli apuun ja onnistuikin tuhlaamaan melkein kaikki. Sai 5 pulloa 11% olutta ja 1 kuohuviinipullon. Se me juotiin illalla unilääkkeeksi.
Kello 12.00. Valkovenäjän tulli. Ei pysäytetä.
Kello 12.30 keitetään sienikeittoa ja syödään limppua. Ollaan lähellä Gomellia. Sitte tulee Mogilev ja Orsha. Mittarissa 238850 km. Eilisestä ajettu 350 km. Romanian rajalta 850 km. Ja Bukarestista 1350 km, kotoa 4350 km.
Kello on 20.00. Kauppias tahtoi naftasta 40 dem 100 lit. Möi Reijolle 13 $ on noin 80:-fim 100 litraa. Pietariin 600 km. Ajetaan vielä 200 km. Ollaan jossain Pskovin (Pihkova) paikkeilla. En ole varma. Nukkumaan.
7.4.-93 Keskiviikko
Herätys kello 6.00. Pysähdytään syömään kello 10.30. Onneksi on ystäviä, jotka antaa vähästäänkin ruokaa. Reijo löytää HK:n sinisen lenkin, joka on säilyttänyt alkuperäisen värinsä ja maistuukin melkein makkaralta. Kiitos Reijo. Markku antaa kahvia ja leipää. Kiitos Markku. Ostaisin minäkin ruokaa, mutta kun ei malta missään pysähtyä. Tiedä mitä niiden penkin alla on vielä syömistä?
Pietarissa tahtovat Nesteen asemalla fim 3.30 litra, mutta samalta tankilta saa 900 litraa 135 $ eli 90 penniä litra. Reijo uhkaa repiä Nesteen luottokorttinsa kotona. Ethän tee sitä Reijo. Ethän. Kaikki 900 litraa ei mahdu tankkeihin. 20 litraa pannan yhden suomea puhuvan virolaismiehen jerrykannuun. Pojat antaa vielä hänelle kahvia ja mies lähtee oppaaksi. Pojat käy miehen rouvan kanssa kaupassa ostoksilla. Kuulen vasta, että on pääsiäisviikko. Olivat löytäneet oikein halpa-hallin kun neljän miehen 4 kartonkia tupakkaa 4 litraa konjakkia + oluet & viini maksoi alle 300 fim.
Sitten mentiin tukka suorana läpi Pietarin. Vielä Reijo teki syntiä kiroten hyvin rumin sanoin ryssien tientekotaidon. Norra nimittäin katkes. Mutta jäihän vielä apunorra siteeksi ja tästä on hyvin tasainen tie Viipuriin.
Viipurissa piti vielä hermostua kauppiaisiin. Ostin yhdeltä naiselta lasten karvamyssyn, mutta en huolinut sitä myssyä. Nainen ojenteli sitä minulle auton lasia kohti kun lähdin. Miniä olis takuulla kantanut sen tikulla tunkiolle.. Ja olisikin tehnyt siinä ihan oikein.
Kello 24.00 – 7.00 Vaalimaan tullissa. Meinasivat viedä Reijon viinat, mutta kun Reijo kauniisti pyysi ja lupas antaa konjakkia vaimollekin, niin antoivat viedä. Se oli ihan oikein.
Koko matka Alajärveltä – Alajärvelle tuli 6000 km. Terve Markku ja Reijo. Kiitos makkarasta.
Taisto ja Vesa Penttilä
Taisto Penttilä Oy 